Fiilis ja mahtavaa

Tänään olen hyvän mielen orja, kun aurinko paistaa. Tänään on ollut hyvä päivä, kyllä mä selviän tästä päivästä. Iloinen on, kun italiakin on viimeistä kertaa ennen pääsiäistä, se on mukavaa, kun saadaan lomailla. Tämä viikonloppu on vaaliviikonloppu, kun sunnuntaina on vaalit. Tänään on iloa, kun on kaikki kohdallaan!

Ihan parasta just nyt on se, että tänään ei tarvi mennä kansalaisopistoon. Torstaina saa rauhassa toimittaa asioita sikäli kuin niitä on. Vapaapäivä auttaa minua lepäämään, koska autismin kirjolla ollessa vaatii myös lepoa.  Tänään mä vaan olen onnellinen,  kaikki on hyvin!

Onhan se ollut tosi hienoa, kun on saanut neljän ottelun verran Vilpasta kannustaa. Monta juttua on tullut tehtyä ensimmäistä kertaa, sekin on ollut tosi mahtavaa. Etenkin tifon alla oleminen ensimmäisessä puolivälieräottelussa, se oli jo aikamoinen juttu! Mulle jo ensimmäiseen otteluun tulo oli ihan oma juttunsa, hienosti Forza Vilpura on ottanut minut mukaan. Eikä minua tarvinnut edes patistaa mukaan, vaan itse päätin mennä. Nyt olen sitten ollut kaikissa neljässä ottelussa Forza Vilpuran mukana ja on ollut hienoa!

Odottelen innolla parikaraoken laulamista. Se vaan on niin hienoa! Ei minulle silloin reilu kuukausi sitten tullut edes mieleen, kuinka hienoa laulaminen on! Kuinka mukava on saada toiset ilahtumaan ja lyödä lukkoon omat kappaleet. Kaikki tuntuu hyvältä, ei sitä tarvi sen ihmeemmin selittää.  Ihan  parasta! Ja vielä se, kun soitä pitää!

Eikä haittaa ollenkaan,  vaikka joutuukin menemään hammaslääkäriin aamupäivällä. Kyllä siinä vielä ehtii karaoketunnille ihan hyvin,  vaikka tää hammaslääkärireissu tulikin. Tänään on hyvä päivä!

Olla koripalloa katsomassa,  neljättä kertaa olin. Tifon alla oleminen oli minulle ihan uusi juttu, vähän laittoi miettimään, riittävätkö käsivoimani tifon kannatteluun. Aika lailla ongelmitta se tifon kannattelu sujui, laskiessani sitä alas ajattelin,  että nythän on sitten tämä tifon alla oleminen koettu. Vau, mä tein sen!